Esiintyjät
BAE HAWK
Suomi oli tämän 1970-luvulla suunnitellun ja valmistetun konetyypin ensimmäinen ulkomainen ostaja. Tämän jälkeen se on ollut käytössä 18 maassa ja sitä on valmistettu eri malleina yli 900 kappaletta. Se on hyvin suosittu suihkuharjoituskone, eikä syyttä.
Fouga Magisterien ikääntyessä Hawk valittiin useiden ehdokkaiden joukosta niiden seuraajaksi. Ensimmäinen kone saapui Poriin joulukuussa 1980. Koneita koottiin kotimaassa ja lisäksi niitä ostettiin kahteen otteeseen lisää, kaikkiaan 75 kappaletta. Osa kalustosta on jo poistunut käytöstä, mutta loput 26 konetta jatkavat palvelustaan nykypäivän tasalle modifioituina 2020-luvun lopulle saakka. Koneen tunnusmerkkinä on korkea takaohjaamo, jolla on parannettu näkyvyyttä takaohjaamosta.
Kärkiväli 9,39 m
Pituus 11,85 m
Tyhjäpaino 3674 kg
Lentopaino noin 5000 kg
Suurin nopeus 1000 km/h
Lakikorkeus 14 500 m
Toimintamatka 2400 km
Aseistus 30 mm tykki, lämpöhakeutuvat ohjukset
BOEING F/A-18 C/D HORNET
Konetyypillä on USA:ssa pitkä suunnitteluhistoria, mutta F/A-18 lensi ensilentonsa marraskuussa 1978. Konetyyppi on käytössä Yhdysvaltain merijalkaväellä ja laivaston ilmavoimilla, ja niiden lisäksi seitsemään muun maan ilmavoimilla, kuten Suomella.
1980–1990-lukujen vaihteessa Suomessa järjestettiin kilpailu Drakenin ja MiG-21:n seuraajasta. Prosessi oli pitkä ja monimutkainen, mutta lopulta Hornet valittiin vuonna 1992. Ensimmäiset koneet saapuivat Suomeen marraskuussa 1995. Pääosa koneista koottiin Suomessa, ja tähän päivään mennessä ne ovat käyneet läpi kaksi modifikaatiokierrosta, joissa niiden varustusta on päivitetty nykypäivän tasalle. Koneita hankittiin 64 kappaletta, joista kuusi kaksipaikkaista, ja muutama kone on menetetty onnettomuuksissa. Loput jatkavat palvelustaan vielä vuoteen 2030 saakka.
Kärkiväli 11,43 m
Pituus 17,07 m
Tyhjäpaino 10680 kg
Lentopaino normaalisti 16850 kg, enintään 23541 kg
Suurin nopeus M1,8, matalalla 1300 km/h
Lakikorkeus 15000 m
Toimintamatka lisäsäiliöin 3700 km
DC 3 DAKOTA / OH-LCH
Douglas DC-3/C-47 oli yhdysvaltalainen kaksimoottorinen ja kahden hengen miehistöllä 28–33 matkustajaa vievä kuljetuskone. Ilmavoimille koneet ostettiin Aero Oy/Finnairilta sekä yksi Lufthansa, kun ne alkoivat olla liikenneilmailussa yli-ikäisiä. ”Kolmoset” eli ”Dakotat” olivat ilmavoimien ensimmäiset todelliset kuljetuskoneet sitten DC-2-kaluston päivien. Koneen runko on aikansa koneeksi melko leveä ja siinä on iso rahtiovi. Suuri siipipinta-ala ja paksu profiili mahdollistavat melko lyhyen lentoonlähtö- ja laskeutumismatkan ja kannuspyöräratkaisu sietää myös pehmeitä epätasaisia kiitoteitä. DC-3 koneita käytetään edelleen varustettuna uudenaikaisilla potkuriturbiinimoottoreilla. Lue erillinen uutinen.
Siipien kärkiväli: 28,96 m
Pituus: 19,65 m
Korkeus: 5,16 m
Moottorit: 2 x Pratt&Whitney R-1830-92 1200 hp
Maksimipaino: 11450 kg
Kulutus: 350-400 l/h
Matkanopeus: 260 km/h
Lakikorkeus: 7315 m
Toimintamatka: 2575 km
Miehistö: 3
Matkustajat: 19
Istumapaikkoja: 32
DORNIER DO-228
Dornier on kaksimoottorinen valvontalentokone, jonka laitejärjestelmät on kehitetty erityisesti merialueen monipuoliseen valvontatoimintaan.
Öljypäästövalvonnan lisäksi valvontajärjestelmä MSS 6000 on myös ratkaisevan tärkeä Suomen öljyntorjunta-aluksille suuren öljyvahingon tapahtuessa. Pimeällä ja muulloinkin huonon näkyvyyden vallitessa vain valvontalentokoneet voivat osoittaa keräysaluksille öljylauttojen sijainnin. Näin öljyntorjunta-alusten keräyskyky paranee huomattavasti.
Koneen perusmiehistö 3–4 henkilöä
Toimintamatka jopa 1250 km 360 km/h nopeudella
Katso esittelyvideo: Monitoimilentokoneet ovat korvaamattomia raja- ja meriturvallisuudelle
EMB-500 PHENOM 100
Suomen Ilmailuopistolla on kaksi EMB-500 Phenom 100 -konetta, joita käytetään monimoottorimittarilentokoulutuksessa ja tyyppilentokoulutuksessa. Kone on ammattiuralle aikoville siviili-ilmailun opiskelijoille ensimmäinen askel suihkukonekalustoon. Koneen kaksimoottoriratkaisu on turvallinen erityisesti matkustajien kuljetuksessa. Pitkät kapeat siivet soveltuvat hyvin laajalle nopeusalueelle. Hyvät hidaslento-ominaisuudet mahdollistavat lentotoiminnan lyhyiltä kiitoteiltä, mutta soveltuvat myös suurille matkalentonopeuksille korkealla.
Kärkiväli 12,4 m
Pituus 12,82 m
Lentopaino 4750 kg
Suurin nopeus 750 km/h
EXTRA OH-OBO
Extra edustaa muodoiltaan taitolentokoneiden huippua. Sen siipien ja peräsimien profiili on symmetrinen ja siivet lyhyet, jolloin koneen liikehtimiskyky on mahdollisimman hyvä sekä normaali- että selkälennossa. Suuri moottoriteho mahdollistaa korkeuden säilyttämisen ja jopa sen lisäämisen liikehtimisen aikana. Yksitasoinen siipi on rakenteeltaan vahva ja samalla melko painava ratkaisu, mutta sen vastus on paljon pienempi kuin kaksitasoisella, tuetulla siivellä. OH-OBO:n ohjaaja lentonäytöksessä on Harri Kanto.
Kärkiväli 8 m
Pituus 7,12 m
Lentoonlähtöpaino 950 kg
Suurin nopeus 277 km
Midnight Hawks
Vuonna 1997 perustettu Midnight Hawks taitolento-osasto on maailmalla tunnettu tiukasta vinoneliömuodostaan, jossa koneiden välinen etäisyys on vain 1,5-2 metriä.
NH90
Vuonna 1983 useat Keski-Euroopan maat käynnistivät yhteisen kuljetushelikopteriprojektin. Suunnittelu aloitettiin vuonna 1993 ja konetyypin ensilento lennettiin joulukuussa 1995. Kehitystyö oli pitkä johtuen sekä taloudellisista että teknisistä haasteista, mutta myös suuresta tilausmäärästä. Ensimmäiset tuotantokoneet luovutettiin Saksalle joulukuussa 2006.
Suomessa helikopterihankinta, eli Mi-8 -koneen seuraajan valinta käynnistettiin loppuvuodesta 1999. Yhteispohjoismainen hanke valitsi komposiittirakenteisen ja kaksimoottorisen NH90-tyypin, ja Suomeen kopterit tilattiin vuonna 2001. Suomelle ja Ruotsille tulevien kopterien loppukokoonpano tehtiin Patrialla. Utin Jääkärirykmentillä on käytössään 20 kopteria, joita käytetään yhteistoiminnassa valmiusyhtymien ja erikoisjoukkojen kanssa, joukkojen ja materiaalin kuljetuksiin, valvonta- ja tiedustelutehtäviin sekä pelastuspalvelutehtäviin. Kalusto on teknisesti kehittynyttä ja hyvin varustettu muun muassa omasuojajärjestelmällä.
Miehistö 2–3, matkustajamäärä 16
Kuljetuskyky rungon sisällä 2500 kg, ulkoinen kuorma 3000 kg
Pituus 19,56 m
Rungon pituus 16,13 m
Roottorikehän halkaisija 16,30 m
Korkeus 5,23 m
Matkustamon sisäkorkeus 1,58 m
Tyhjämassa 7000 kg
Maksimi lentoonlähtömassa 11000 kg
Voimalähde 2x Rolls-Royce Turbomeca, Teho 2 x 2260 hv (maks. jatkuva)
Maksimi matkalentonopeus 305 km/h
Nousunopeus 8,7 m/s
Lentomatka 800 km
Lakikorkeus 6000 m
Aseistus 2 x Dillon 134D (maksimitulinopeus 3000 laukausta/min)
Patrouille Suisse
Sveitsin puolustusvoimien Patrouille Suisse sotilastaitolento-osastoa arvostetaan sveitsiläisen tarkasta osastolentämisestä sekä näyttävästä ohjelmasta.
Pituus: 48 ft 2.25 in (14.6876 m)
Kärkiväli: 26 ft 8 in (8.13 m)
Korkeus: 13 ft 4.5 in (4.077 m)
Siiven pinta-ala: 186 sq ft (17.3 m2)
Tyhjäpaino: 9,583 lb (4,347 kg)
Maksimi lentoonlähtöpaino: 24,675 lb (11,192 kg)
Sisäinen polttpoainemäärä: 677 US gal (564 imp gal; 2,560 l)
Huippunopeus: Mach 1.63 (1,741 km/h; 1,082 mph) at 36,000 ft (11,000 m)
RAF Typhoon display team
Eurofighter Typhoon FGR.4 -monitoimihävittäjä
Lisätietoja Typhoon display team
SNJ-3 Texan
Texan on tehokas ja kehittynyt koulukone, ja konetyypin ensilento oli vuonna 1935. North American Aviation AT-6 Texan -koneen laivastoversio SNJ-3 on Yhdysvaltain ilmavoimien käyttämä kone vuodelta 1942, jolloin se palveli Englannissa USA:n lentotukikohdan päällikön käytössä. 1944 se siirtyi Floridaan Pensacolaan merivoimien harjoituskoneeksi ja myöhemmin SanDiegon tukikohtaan, ja sieltä Etelä-Amerikan merivoimien käyttöön sodan päätyttyä. Warbirds-luettelon mukaan vuosina 1950-1957 kone oli Ruotsin ilmavoimien käytössä.
SUPER PUMA
Rajavartiolaitoksen keskiraskas helikopteri on varusteltu hyvin monipuolisesti valvontaan ja etsintään eri laittein. Super Pumat ovat palvelleet Rajavartiolaitoksen pelastustoiminnassa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Helikoptereilla pelastettiin muun muassa kymmeniä veden varaan joutuneita matkustajia autolautta Estonian upotessa vuonna 1994.
Vartiolentolaivueen Super Puma -helikopterien miehistöön kuuluu viisi jäsentä, ja ne voivat kuljettaa enintään 20 matkustajaa. Helikopterien varustukseen kuuluu muun muassa lääkintä- ja meripelastusvarustus, pimeänäkölaitteet, lämpökamera, etsintätutka ja -valonheitin, kaksi pelastusvinssiä sekä metsäsammutusvälineistö.
SYTON AH 130
Ultrakevyt helikopteri
Valmistaja: Alpi Aviation
Moottori: Solar T62 turbiinimoottori, teho 160 hevosvoimaa, FADEC
Polttoaine: JETA1, diesel, tankin tilavuus 180 litraa
Roottori: Kaksilapainen hiilikuituroottori
MTOW: 600 kg
Paikat: 2 – pilotti ja yksi matkustaja
Matkalentonopeus: 185 km/h
Toiminta-aika: Max. 3,5 tuntia
Toimintamatka: 600 km
Paras nousunopeus: 1600 jalkaa minuutissa
T.B.O. 2000 tuntia
Luokka: UL Experimental
Omistaja: Heikki Kela
Toprc Odyssey
Turbiinilennokki
Porissa Marko lennättää Toprc Odyssey turbiinilennokkia jossa on 140 jet italia turbiini 14 kg työntövoimalla.
Koneen pituus: 230cm
Siipien kärkiväli: 220cm.
Paino: 14 kg
Koneessa on savutusjärjestelmä ja laskutelineissä jarrut joten pysähtymismatka on lyhyt. Kone on helppo lennätettävä.
Varjoliito Slalom
Mika Virolainen
Varjoliidin on kankaasta valmistettu ilmavirran voimasta muotonsa säilyttävä siipiprofiili. Lentäjä kiinnittyy siipeen punosten ja valjaiden avulla. Lentäjä istuu valjaissa ja ohjaa liidintä vetämällä jarrupunoksista sekä painopistettä siirtämällä. Valjaiden selkäpuolelle kiinnitettävä varjoliitomoottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön aukealta paikalta joko juosten tai pyöräalustan avulla.
Moottoroitu varjoliidin mahtuu jopa henkilöauton kyytiin ja mahdollistaa itsenäisen ilmailuharrastuksen, joka mukailee ihmisen unelmaa lentämisestä ilmavirran tuntuessa kasvoilla.
Moottoroidun varjoliitimen lentonopeus on noin 30-90 km/h. Moottorivarjoliitimellä kilpaillaan mitaten pilottien taitoja muun muassa lentosuunnistuksessa, tarkkuuslaskussa ja erilaisissa matalalentotehtävissä. Vauhdikkain kilpailumuoto on slalom, jossa kilpailijat lentävät matalalla 8-12 metrin korkuisista ilmatäytteisistä keiloista tehtyä rataa pitkin. Slalom-kilpailuja toteutetaan turvallisuussyistä veden päällä pilottien viedessä liitimien suorituskyvyn äärimmilleen. Porin näytöksessä Mika Virolainen pujottelee keiloja yleisön edessä turvallisesti esitellen varjoliito slalomia.
Moottoroituja varjoliitimiä käytetään Suomen Lentopelastusseuran koordinoimana myös pelastustehtävissä viranomaisten apuna.
Siipi Dudek Snake XX
Siiven pinta-ala 18 m2
Moottori Polini Thor 250 cc, nestejäähdytteinen
Tyhjäpaino 45 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 150 kg
Lentonopeus 30-80 kmh
Polttoaineen kulutus 3-5 l/h
Polttoainesäiliön tilavuus 12 l
WOIKOSKEN SAFIRIT
SAAB 91D SAFIR suunniteltiin yleis- ja koulukoneeksi vuonna 1944, ja se lensi ensilentonsa vuonna 1945. Koneita rakennettiin Ruotsissa ja Hollannissa 323 kappaletta, ja se palveli eri puolilla maailmaa erityisesti alkeiskoulukoneena. Ilmavoimat hankki 20 kappaletta Safireita vuonna 1958 korvaamaan kaksitasoiset koulukoneet. Koneita hankittiin myöhemmin lisää, ja niitä oli käytössä kaikkiaan 36 kappaletta vuosina 1958–1982.
Safir on esimerkki aikansa peruskoulukoneista, joissa suorituskykyä pyrittiin parantamaan muun muassa sisään menevällä laskutelineellä ja vakiokierrospotkurilla. Rinnakkaisistuttava ohjaamo tuli koulukoneisiin jäädäkseen, jolloin opettajan ”tuntuma” oppilaan toimintaan on paljon parempi ja mittarijärjestelmiä tarvitaan vain yksi. Woikosken Safirit -ryhmää johtaa Clas Palmberg.
Kärkiväli 10,60 m, pituus 7,9 m
Tyhjäpaino 720 kg, lentopaino 1205 kg
Suurin nopeus 265 km/h, Lakikorkeus 4600 m
Toimintamatka 950 km
